Käsitteet
AA:n palvelun kaksitoista käsitettä – kaiken palvelutoimintamme hengellinen perusta
Katsoessamme taaksepäin, tuntuu vaikealta kuvitella kuinka epävarmaa AA:n olemassaolo oli sen alkuaikoina yli 75 vuotta sitten. Rahaan, omaisuuteen ja arvostukseen liittyneet vaikeat ongelmat vaivasivat varhaisia jäseniämme ja päällimmäisenä huolena olikin kysymys siitä, kuinka tämä alkoholistien joukko voisi parhaiten tulla toimeen keskenään ja viedä sanomansa toisille.
Toveriseuraamme kohdanneiden lukemattomien haasteiden edessä Bill usein kuvasi nuoruusvuosien AA:ta lepattavan kynttilän kaltaiseksi, jonka liekki voisi sammua minä hetkenä hyvänsä. Toveriseura kuitenkin osoittautui kestäväksi ja alkoi monien ystäviensä ja tukijoidensa avulla juurtua ja kasvaa.
Kaikki alkoi ryhmistä – ensin muutamista, sitten sadoista ja sitten tuhansista. Pian muodostettiin Alkoholistisäätiö, joka myöhemmin nimettiin palveluneuvostoksi. Se oli vastuussa AA:n yhteisistä asioista. Tohtori Bobin kuoltua ja Billin tajutessa oman kuolevaisuutensa, muodostettiin lopulta valtuustokokous, joka alkoi vastata niistä asioista, mitkä aikanaan olivat olleet perustajajäsenten ja muiden varhaisempien jäsenten vastuulla. Samaan aikaan vaatimaton julkaisutoiminta ja palvelutoimisto olivat kasvaneet kooltaan ja merkitykseltään ja kuukausittaista Grapevine-lehteä oli alettu julkaista.
Kaiken tämän valtavan kehityksen seurauksena alkoi kuitenkin ilmetä kysymyksiä. Mitä kunkin näistä palveluyksiköistä oli määrä tehdä? Mikä oli niiden suhde toisiinsa? Mitkä olivat niiden velvollisuudet ja oikeudet? Kuka oli vastuussa? Valtuustokokous, neuvosto ja palvelutoimisto – mitkä olivat niiden keskinäiset suhteet ja mitkä olivat kunkin velvollisuudet ja oikeudet. Mitä kenenkin piti tehdä ja kuka lopulta vastaisi kaikesta.
Bill totesikin valtuustokokoukselle vuonna 1960: ”Aivan yhtä tärkeää kuin oli kirjata ohjelmamme hengellinen puoli kahteentoista askeleeseen ja kirjata kahdentoista perinteen periaatteisiin se voima ja ne ajatukset, jotka pitäisivät meidät yhtenäisinä ja estäisivät hajoamisen, niin yhtä tärkeää saattaa nyt olla kirjata ne periaatteet ja keskinäiset suhteet, joiden varassa palvelutoimintamme lepää – ryhmistä läpi koko rakenteen aina palveluneuvostoon asti. Se olisi määrätynlainen kokoelma periaatteita ja suhteita, joiden avulla voimme ymmärtää toisiamme sekä tarpeellisia tehtäviämme ja periaatteita niiden suorittamiseksi.”
Niin Bill sitten aloitti kahdentoista käsitteen kirjoittamisen sanoen esipuheessaan, että ”käsitteiden tarkoitus on tallentaa palvelurakenteemme ’miksi’ siten, etteivät suuresti arvostamamme kokemus ja kokemuksesta saamamme oppitunnit voi koskaan unohtua tai kadota.”
Käsitteiden yhtenä tärkeänä tehtävänä onkin estää virheiden toistuminen ja tarjota tarvittaessa valmiit keinot turvalliseen takaisinpaluuseen.
Bill jatkoi edelleen: ”On luonnollista ja jopa tärkeää, että palvelukäsitteemme perustuvat tarkistusten ja taseiden menetelmään. Meidän on ollut kohdattava se tosiasia, että me yleensä yritämme kasvattaa omaa valtaamme ja arvostustamme kun olemme ohjaksissa, mutta kun emme ole, me uppiniskaisesti vastustamme kovakätistä johtamista, kun joku muu on vallassa. Olen tästä aika varma siksi, että minulla itselläni on juuri näitä ominaisuuksia.”
”Sen vuoksi meidän tulisi varmistaa, ettei mitään ryhmää tai yksilöä aseteta rajoittamattomaan määräysvaltaan toisiin nähden, että laajat, aktiiviset ja erilaiset toiminnot tulisi pitää ja johtaa erillään toisistaan ja jokaisella pitäisi olla oma henkilökuntansa, kalustonsa ja käyttöpääomansa. Meidän pitäisi välttää tarpeetonta rahan tai henkilökohtaisen vaikutuksen kasautumista missä tahansa palveluryhmässä tai -kokonaisuudessa. Jokaisella palvelun tasolla vallan pitäisi olla yhtäläinen vasuun kanssa ja kaksipäistä päätöksentekoa johtamisessa pitäisi välttää. Nämä ja muut samanlaiset sopimusehdot määrittelevät ne työskentelysuhteet, jotka ovat sekä miellyttäviä että tehokkaita”.
Tultuaan hyväksytyiksi valtuustokokouksessa 1962, käsitteet ovat olleet yksi AA:n tärkeimpiä näkymättömiä taustavoimia ohjaamassa toveriseuraa sen nykyiseen kasvuun ja tavoittamaan alkoholisteja ympäri maailman.
Ottaen huomioon AA:n toimintavapauden ja toisaalta sen välttämättömät palvelut, on mielenkiintoista huomata miten kokemukseen perustuva palvelurakenteemme toimii ja kuinka käsitteiden sisältämät periaatteet, kuten ”päättämisen oikeus”, ”osallistumisen oikeus” ja ”valittamisen oikeus” taottiin AA:n kokemuksen alasimilla, samoin kuin askeleet ja perinteetkin aikanaan.
Meidän pitäisi myös aina tietää kenellä on ylin päätäntävalta palveluissamme, mikä on luottamushenkilöiden suhde koko yhdistykseen, kuinka hoitaa asiat, jos joku on eri mieltä enemmistön kanssa, mikä on valtuustokokouksen suhde neuvostoon, miksi on niin tärkeää varmistaa palvelukierron toimivuus, miksei valtuustokokouksen toiminta saa koskaan olla henkilökohtaisesi rankaisevaa eikä herättää julkista eripuraa, miksi emme suorita hallinnollisia toimia ja ennen kaikkea miksi meidän on tärkeää pysyä demokraattisena sekä ajattelussamme että toiminnassamme.
Käsitteet auttavat meitä varmistamaan AA:n yhtenäisyyden ja saavat meissä aikaan aivan ihmeellisen asian: Ne vapauttavat meidät, sinut ja minut, jolloin voimme keskittää huomiomme toveriseuramme ensisijaisen tarkoituksen toteuttamiseen. Siten käsitteet myös auttavat viemään toipumisen sanoman sinne, missä päin tahansa maailmaa alkoholisti saattaakaan apuamme tarvita.
Käsitteillä on pysyvä tärkeys AA:n yleiselle hyvinvoinnille ja käsitteiden taustalla olevat periaatteet kuuluvat olennaisesti kaikille jäsenille, olivatpa he niistä erityisesti tietoisia tai eivät. Käsitteet kertovat meille, ettei meidän kannata koskaan tulla raha- tai valtakeskeisiksi, että olemme kaikki tasa-arvoisia, että päätökset pitäisi tehdä, jos mahdollista, vain yksimielisesti, että toimemme eivät koskaan olisi tuomitsevia ja että aina toimisimme kuten luotetut palvelijat. Nämä ovat valtuustokokouksen ja AA:n välisiä suuntaviivoja, mutta ne ovat myös minkä tahansa AA:n ryhmittymän suuntaviivoja missä päin maata ja maailmaa tahansa. Niiden avulla voimme työskennellä tehokkaasti yhdessä turvataksemme toveriseuramme tuleville polville.
Kaksitoista käsitettä ovat ennen kaikkea palvelurakenteen tulkintaa – ne hengelliset periaatteet, jotka ovat AA:n palvelurakenteen koossapitävä voima ja kuvaus miten tämän rakenteen eri osat toimivat yhdessä. Käsitteet selvittävät yksityiskohtaisesti sitä terveen järjen käyttämistä, mihin toimintamme nykyisin pohjautuu. Ne ovat myös joukko käytössä olevia palvelun perinteisiksi muodostuneita periaatteita.
Käsitteissä ei ole vain selkeät ohjeet keskinäiselle vuorovaikutuksellemme, vaan niissä meille annetaan sellaiset yhteistyön menetelmät, jotka ovat täynnä AA:n huolenpitoa, luottamusta, rakkautta, keskinäistä kunnioitusta ja jokaisen yksilön arvostamista. Todellakin, huomaamme kahdentoista käsitteen olevan kaiken AA-palvelun hengellinen perusta.
AA:n palvelun kaksitoista käsitettä
1. Käsite
AA:n palvelutoiminnan lopullisen vastuun ja ylimmän arvovallan tulisi aina olla koko toveriseuramme yhteisen omantunnon varassa.
Lopullinen vastuu ja ylin arvovalta AA:n palvelutoiminnassa kuuluu AA-ryhmille. Ne ovat halunneet ottaa ja myös pystyvät ottamaan vastuun palveluistaan. Toisen perinteen mukaisesti niillä on lopullinen määräysvalta ja niiden johtajille on uskottu vain siirrettyä määräysvaltaa; he eivät hallitse.
Vaikka lopullinen vastuu ja ylin arvovalta on ryhmillä eli koko AA:n yhteisellä ryhmäomatunnolla, ne eivät itse mitenkään voisi suoriutua yhteisen palvelutoimintamme hoitamisesta, vaan ryhmien on käytännön syistä delegoitava tämä vastuu ja arvovalta valtuustokokoukselle.
Luottamushenkilöiden palveluneuvosto ja palvelutoimisto vuorostaan saavat ohjauksensa valtuustokokoukselta. Taaskin toinen perinne takaa sen, että voimme toimia ilman pomoja. On vain yksi auktoriteetti – ryhmäomatunto, jolloin johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita – he eivät hallitse.
Palveluneuvosto perustettiin huolehtimaan palveluista, joita ryhmät eivät itse voi kunnolla hoitaa. Sellaisia ovat yhdenmukaisen kirjallisuuden julkaiseminen, yhdenmukaisen tiedotusaineiston kehittäminen, auttaminen uusien ryhmien perustamisessa ja jo vakiintuneiden ryhmien kokemuksen jakaminen sekä yhteisen lehden julkaiseminen. Neuvoston alaisuuteen on perustettu palvelutoimisto huolehtimaan näistä tehtävistä käytännössä.
Jokaisen yksilön ja jokaisen ryhmän elämä rakentuu kahdentoista askeleen ja kahdentoista perinteen ympärille. Vielä suurempi voima AA:n yhtenäisyyden puolesta on välttämätön rakkaus, jota meillä on jäsentovereitamme ja niitä periaatteita kohtaan, joihin elämämme tänään perustuu. Olemme hengellinen yhteisö, jolle on luonteenomaista riittävä valistuneisuus, riittävä vastuu ja riittävä määrä ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta vakuuttamaan, että palvelumme demokraattisuus toimii kaikissa olosuhteissa.
2. Käsite
AA:n valtuustokokouksesta on tullut lähes kaikissa palvelutoimintaa koskevissa käytännön kysymyksissä seuramme toimiva ääni ja tehokas omatunto.
AA-ryhmillä on siis lopullinen vastuu ja ylin arvovalta, mutta riippumatta siitä mikä määräysvalta ryhmillä on, ne eivät voi itse selviytyä vastuistaan vaan niiden on siirrettävä varsinainen toiminnallinen päätösvalta valituille palveluvaltuutetuille, jotka ovat täysin valtuutetut puhumaan ja toimimaan ryhmien puolesta. Valtuustokokoukselle onkin annettu yleinen vastuu palveluiden ylläpitämisestä ja niin on muodostunut koko AA:n yhteinen palveluomatunto.
Valtuutusmenettelyn mukaisesti ryhmät ovat siirtäneet valtuustokokoukselle ja sen palveluhaaroille täyden hallinnollisen ja toiminnallisen määräysvallan palvelutoiminnan tehtävien suorittamiseen ja tehneet näin valtuustokokouksesta koko toveriseuramme varsinaisen mielipiteen ilmaisijan ja tehokkaan ryhmäomatunnon.
Valtuustokokouksella on vastuullaan perinteiden vaaliminen ja yleispalvelujen täydellinen ohjaus ja valvonta eli, että toimitaan osapuilleen siten kuin palveluoppaassa kuvataan. Valtuustokokous on siis käytännön menettelytapa, jonka kautta koko AA:n ryhmäomatunto voi puhua ja panna toimeksi käsityksensä palvelutoiminnan hoitamisesta.
Käytännössä vastuiden siirtäminen tapahtuu siten, että kukin ryhmä valitsee palveluedustajan, jotka vuorostaan valitsevat joukostaan alueen valtuutetut. Tehokkaan toiminnan takaamiseksi on kuitenkin tärkeää, että ryhmät siirtävät todellisen toiminnallisen määräysvallan valituille palveluedustajille, jotka myös ovat täysin valtuutetut puhumaan ryhmien puolesta. Siksi laajan uskotuille palvelijoille siirretyn määräysvallan ja vastuun periaatteen täytyy olla itsestään selvä toimivan palvelurakenteen huipulta pohjalle. Tämä on seuraus toisesta perinteestä.
Myöskään viimeistä sanaa – lopullista vahvistusta hyvin tärkeissä asioissa – ei ole annettu yksin luottamushenkilöille. Tämä määräysvalta on siirretty Valtuuston peruskirjalla AA-ryhmille ja siten niiden valtuustokokoukselle, joka on edustava läpileikkaus koko toveriseurastamme.
Vaikka ryhmät luovuttavatkin pääosan toiminnallisista vastuistaan valtuustokokoukselle, ryhmien ja jäsenten valta muuttaa palvelujensa rakennetta ja arvostella sen toimintaa on kuitenkin lähes rajaton, sillä yhteinen ryhmäomatunto ja rahat ovat siellä missä ryhmät ovat.
3. Käsite
Tehokkaan johtamisen varmistamiseksi meidän tulisi antaa kaikilIe AA:n toimielimille: valtuustokokoukselle, palveluneuvostolle ja sen palveluelimille, henkilökunnalle, toimikunnille ja toimeenpanijoille perinteinen ”päättämisen oikeus”.
Päättämisen oikeus tekee tehokkaan johtamisen mahdolliseksi. Se on perinteinen ja käytännöllinen periaate, joka pitää jatkuvasi tasapainossa oikean suhteen lopullisen määräysvallan ja siirretyn vastuun välillä. Varmistaaksemme tehokkaan johtamisen, meidän tulisi viivyttelemättä antaa kaikille palveluelimille ja palvelutehtävissä toimiville henkilöille päättämisen oikeus, joka antaa kullekin palvelujohtajalle oikeanlaista harkinnan- ja toiminnanvapautta.
Palvelijoille on kaikilla palvelun tasoilla annettava oikeus toimia itsenäisesti. Heillä tulisi olla oikeus päättää kuinka he tulkitsevat ja soveltavat omaa arvovaltaansa ja vastuutaan kussakin tilanteessa. Heillä tulisi olla oikeus voida päättää mitkä ongelmat kuuluvat heidän omaan toimivaltaansa ja mitkä asiat he ratkaisevat itse tai mistä asioista he vuorostaan raportoivat edelleen tai pyytävät erityisohjeita. Tämä on päättämisen oikeuden oleellisin sisältö.
On hyvin vähän kysymyksiä, joista etukäteen opastetut tai neuvotut valtuutetut pystyvät päättämään paremmin kuin valtuustokokous, jolla on tiedossaan kaikki tosiasiat ja jota valtuutettujen asiasta käymät keskustelut ohjaavat. Valtuustokokouksen tietoisen ryhmäomatunnon päätös on viisaampi kuin parhaimminkaan neuvotun valtuutetun käsitys asiasta. Valtuustoedustajat ovat ensisijaisesti koko AA:n palvelijoita ja antavat äänensä omasta harkinnastaan ja omastatunnostaan saamiensa senhetkisten parhaiden ohjeiden mukaan. Neuvottu edustaja, joka ei voi toimia oman omantuntonsa ohjaamana lopullisessa valtuustokokouksen äänestyksessä, ei ole lainkaan uskottu palvelija vaan lähinnä vain sanansaattaja.
Luottamuksen tulisi olla tunnussanamme. Meidän pitäisi osoittaa luottamuksemme antamalla vastuunalaisten johtajiemme päättää niissä puitteissa, mitkä käsitetään heidän velvollisuuksikseen, kuinka he tulkitsevat ja soveltavat omaa arvovaltaansa ja vastuutaan kussakin erityisesti esiin tulevassa ongelmassa ja syntyvässä tilanteessa. Tämänlaatuinen johtamisen toimintavapaus on oleellista päättämisen oikeuden periaatteelle.
Toveriseuran tulee siis luottaa uskottuihin palvelijoihinsa, sillä koko AA-ohjelma perustuu keskinäisen luottamuksen periaatteeseen. Me luotamme Jumalaan, me luotamme AA:han ja me luotamme toisiimme.
4. Käsite
Meidän tulisi kaikilla vastuutasoilla säilyttää perinteinen ”osallistumisen oikeus” antamalla kullekin äänestysoikeus, joka on tarkoituksenmukaisessa suhteessa hänen vastuuseensa.
Kun luodaan ehdoton määräysvalta, se houkuttelee helposti esiin taipumuksen ylivallitsemiseen kaikkien asioiden suhteen – sekä suurten että pienten. Siksi emme koskaan voi antaa kaikkea määräysvaltaa yhdelle ryhmälle ja vastuuta toiselle ja samalla odottaa toiminnan tehokkuutta, todellisesta sopusoinnusta puhumattakaan.
AA:ssa ei mikään luokka ole ehdottomassa arvovalta-asemassa toiseen nähden eli hoidamme asioitamme yhdessä ja osallistumalla. Osallistumisen oikeus on avain sopusointuun.
Valtuustokokouksessa luottamushenkilöillä ja palvelutyöntekijöillä ei varmastikaan ole yhtään vähempää omaatuntoa, kokemusta tai viisautta kuin valtuutetuilla. Kaikilla on äänestysoikeus suhteessa kannettavaan vastuuseen ja siten he kaikki voivat osallistua.
Muillakin palvelun tasoilla luottamushenkilöillä, johtajilla, asiantuntijoilla ja sihteereillä on kaikilla laillinen äänioikeus riippumatta siitä mihin luokitukseen he kuuluvat. Kaikilla heillä on sellainen nimitys, mikä ilmaisee sekä käytännöllisesti että laillisesti, mikä hänen kulloinenkin asemansa ja vastuunsa on.
Toinen hyvä syy osallistumiseen on hengellisiä tarpeitamme palveleva syvä halu kuulua johonkin. Me tarvitsemme veljellisen toveruuden AA-suhdetta. Luottamushenkilöt ja johtajat ovat suoraan kanssakäymisissä niiden toimikuntiin osallistuvien työntekijöiden kanssa, jotka luonnollisesti tuntevat olevansa tarpeellisia. Vaikkakaan he eivät äänestä, nämä työntekijät voivat kuitenkin vapaasti osallistua.
AA:n hengellinen yhteenliittymä ei saisi koskaan käsittää ketään jäsentä, jota pidetään toisena luokkana ja samoin kuin ei ole toisen luokan AA-laista, ei ole toisen luokan palvelutyöntekijää.
Osallistumisen oikeuden hengellinen peruste on toisen perinteen mukainen – kenelläkään jäsenellä ei ole perimmäistä määräysvaltaa toiseen nähden. Kuulumme joukkoon, kun toinen perinne vakuuttaa meidät siitä, että olemme siinä mainittuja uskottuja palvelijoita.
5. Käsite
Kautta koko palvelurakenteemme tulisi vallita perinteinen ”vetoamisen oikeus”, jotta vähemmistön mielipide tulee kuulluksi ja henkilökohtaiset valituksen aiheet otetaan tarkasti huomioon.
Yksilön vapaus AA:ssa on suunnattoman tärkeä ja viides käsite onkin todella laaja vähemmistöjen etuoikeuksien ja vapauksien lupakirja. Vetoamisen ja valittamisen oikeus suojelee vähemmistöjä ja varmistaa sen, että heitä kuunnellaan.
Vähemmistöjä pitää rohkaista kirjoittamaan vähemmistöjen selontekoja, milloin tahansa he tuntevat enemmistön olevan huomattavan väärässä. Vetoamisen oikeus antaa luvan valittaa myös henkilökohtaisen epäkohdan korjaamiseksi.
Vähemmistöt voivat usein olla oikeassa ja vaikka ne olisivat osittain tai kokonaan väärässä, ne silti suorittavat mitä arvokkaimman palveluksen, kun ne vaatimalla pakottavat perinpohjaiseen keskusteluun tärkeistä asioista. Hyvin kuunneltu vähemmistö on siksi pääasiallinen suojakeinomme tietämätöntä, vääriä tietoja omaavaa, hätäistä tai vihaista enemmistöä vastaan.
Vetoamisen ja valittamisen oikeus suojaa vähemmistön tunteita ja mielipidettä ja saa parhaan hyödyn vähemmistön mielipiteestä. Siksi vähemmistön tulisi saada – ei vain huomiota – vaan erityishuomiota osakseen.
Toisen perinteen mukaan ryhmäomatunto on AA:n palvelujen lopullinen auktoriteetti. Koko toveriseuran kattavalla ryhmäomatunnolla on kuitenkin tietyt rajoitukset, sillä sitä ei aina voida pitää riittävän tietoisena käsillä olevista ongelmista. Suuren häiriön aikana tällainen laaja ryhmäomatunto ei aina ole paras mahdollinen opas, koska häiriö voi estää sitä toimimasta tehokkaasti tai viisaasti.
Kuka sitten toimii sen puolesta? Luotettujen palvelijoiden täytyy aina olla valmiit tekemään ryhmille se mitä ryhmät eivät voi tai niiden ei pitäisi itse tehdä itselleen. Siksi palvelutoiminnoissa AA uskoo usein pienen, mutta todella valikoidun vähemmistön – valtuustokokouksen – toimimaan ryhmäomatuntona useimmissa palveluasioissamme.
Meidän täytyy luottaa omiin palvelijoihimme tietäen, että siinä epätavallisessa tapauksessa, että he unohtavat vastuunsa, meillä on yhä laaja mahdollisuus kutsua heidät pois ja asettaa toiset heidän tilalleen.
Mielestämme on parempi lisätä todellista demokratian henkeä vähemmistön mielipiteen erityisellä arvostuksella kuin seurata sokeasti sääntöä, joka aina vaatii vähäisen enemmistön valikoimatonta ylivaltaa.
Meidän ei kuitenkaan koskaan tarvitse alistua enemmistön tai vähemmistön tyranniuteen edellyttäen, että määritämme huolellisesti enemmistön ja vähemmistön väliset suhteet ja aikaa hukkaamatta astumme palvelun polulle kahdentoista askeleen, kahdentoista perinteen ja Valtuuston ohjekirjan hengessä.
Uskomme, että vilpittömästi asialleen omistautuneet palvelijamme, täysin halukkaina suojelemaan ja säilyttämään vähemmistön oikeuksia ja mielipiteitä, voivat taata toveriseuramme vapaan ja demokraattisen toiminnan.
6. Käsite
Valtuustokokous myöntää, että pääasiallinen aloitteen tekeminen ja toimeenpanovastuu useimmissa palvelua koskevissa asioissa tulisi olla valtuustokokouksen luottamushenkilöillä heidän toimiessaan palveluneuvostona.
Valtuustokokouksella on ensisijainen vastuu palvelutoimintamme ylläpitämisessä ja lopullinen ratkaisuvalta laajakantoisissa yleisiä menettelytapoja ja varojen käyttöä koskevissa asioissa. Valtuustokokouksen täytyy kuitenkin siirtää avoin hallinnollinen määräysvalta neuvostolle, jotta sen luottamushenkilöt voivat toimia vapaasti ja tehokkaasti valtuustokokousten väliaikoina.
Valtuustokokous tunnustaakin luottamushenkilöiden ensisijaisen hallinnollisen vastuun siten, että pääasiallinen aloitteellisuus ja toimeenpanovastuu useimmissa yhteisissä palveluamme koskevissa asioissa on luottamushenkilöillää heidän toimiessaan palveluneuvostona.
Luottamushenkilöillemme pitää antaa suuret valtuudet, jos heidän edellytetään hoitavan yhteisiä asioitamme ja siksi valtuustokokous siirtää hallinnollisen vallan ja vastuun neuvoston luottamushenkilöille antaen heille näin riittävän toimintavapauden. Heillä täytyy olla laaja määräysvalta pystyäkseen todella hoitamaan ja johtamaan AA-liikeyritystä. Heillä on laillinen ja käytännön vastuu AA:n palvelutoiminnan rekisteröidyn yhdistyksen toiminnasta. He ovat myös vastuussa AA:n julkisesta tiedotustoiminnasta, valtakunnallisesta sanoman viemisestä ja he valvovat yhteisiä taloudellisia asioitamme.
Luottamushenkilöille on annettava hyvin laaja ratkaisuvalta ja toiminnan vapaus, koska pidämme heitä pääasiallisesti vastuussa kaikista palvelutoiminnoistamme. Heillä on suuri vastuu ja he tarvitsevat vastaavan määrän määräys- ja johtamisvaltaa, millä he suoriutuvat tehtävistään.
Päätavoitteemme on aina hengellinen, mutta se voidaan saavuttaa vain tehokkaalla asioiden hoitamisella. Palvelujemme johtamisessa on ensisijaisesti kysymys menettelytavoista ja liikeasioista. Huipulta pohjalle koko palvelurakenteemme vastaa todella suuren yhtymän rakennetta. Meidän tarvitsee määritellä selvästi ne monenlaiset ammatilliset ja raha-asioiden hoitamisessa tarvittavat kyvyt, joita aina vaaditaan tasapainoisen luottamushenkilöstön kokoonpanoon. Vain siten voimme varmistaa neuvostomme kyvykkyyden.
7. Käsite
Palveluneuvoston perustamiskirja ja ohjesääntö ovat laillisia asiakirjoja, jotka valtuuttavat luottamushenkilöt johtamaan ja hoitamaan palvelutoiminnan asioita. Valtuuston peruskirja ei ole laillinen asiakirja; se luottaa perinteen voimaan ja sen lopullinen tehokkuus AA:n rahakukkaron valtaan.
Olemme siirtäneet neuvoston luottamushenkilöille laajan laillisen ja toiminnallisen määräysvallan AA:n varoihin ja palveluihin nähden. Kun luottamushenkilöillä on täysi laillinen valta käsitellä ja hoitaa kaikkia AA:n palveluasioita, kuinka heidän lailliset oikeutensa suhtautuvat valtuustokokouksen perinteisiin oikeuksiin?
Olemme jättäneet valtuustokokoukselle niin suuren perinteisen vaikutusvallan ja taloudellisen vallan, että mikäli tarpeellista, se voisi voittaa luottamushenkilöiden lailliset oikeudet. Valtuustokokouksen lopullinen määräysvalta on siten aina suurempi kuin neuvoston laillinen valta.
Valtuustokokouksen käytännön valta tulee melkein aina olemaan ylivoimainen luottamushenkilöiden lailliseen valtaan verrattuna, sillä se on peräisin ryhmien valitsemien edustajien suuresta enemmistöstä valtuustokokouksessa. Ryhmien valitsemia valtuutettuja on valtuustokokouksessa aina vähintään kaksi kolmasosaa ja vaikka valtuustokokous on vain neuvoa-antava elin, sillä on kaikki se lopullinen valta, mitä se saattaa koskaan tarvita. Samoin ryhmät voivat evätä neuvostolta rahat, joilla toimia.
Käytännössä luottamushenkilöt valitsevat uudet luottamushenkilöt, koska he itse ymmärtävät parhaiten minkälaista osaamista neuvosto kulloinkin tarvitsee. Valtuustokokouksella vastaavasti on oikeus hyväksyä tai hylätä ehdokkaat, mutta ei kuitenkaan oikeutta valita uusia luottamushenkilöitä. Valtuustokokous tekee myös toimintasuosituksia, jotka neuvosto toimeenpanee valtuustokauden kuluessa.
Nykyinen Valtuuston peruskirja antaa selvästi valtuustokokoukselle viimeisen ja lopullisen määräysvallan, mutta samalla se laillisesti suojaa luottamusmiesten oikeuden toimia täysin vapaasti ja omaan harkintaansa perustuen. Tämä käytäntö on yhdenmukainen toisen perinteen uskotun palvelijan periaatteen kanssa.
Palvelijoillemme pitää uskoa heidän velvollisuuksiensa puitteissa heidän oman kokemuksensa ja arvostelukykynsä käyttö ja uskottujen palvelijoiden odotetaan harjoittavan tällaista johtamista kaikilla AA:n tasoilla.
8. Käsite
Luottamushenkilöt ovat toimintatapojen ja rahoituksen pääasiallisia yleissuunnittelijoita ja yleishallinnosta vastaavia. He valvovat erillisiksi rekisteröityjen ja pysyvästi toimivien palveluyksiköiden toimintaa valitsemalla niiden kaikki johtajat.
Luottamushenkilöt toimivat kaikkien menettelytapa- ja talousasioiden varsinaisina hoitajina ja myös huolta pitävinä vartijoina, mutta eivät toimivien palveluyhtymien välittöminä johtajina.
Luottamushenkilöt toimivat kahdenlaisissa päätehtävissä:
1. Pääsuunnittelijoina ja toimeenpanijoina laajakantoisemmissa yleisiä menettelytapoja ja varojen käyttöä koskevissa asioissa.
2. Rekisteröityjen palveluyhtiöiden suhteen heidän asemansa on pääasiallisesti koko yrityspääoman omistaminen ja valvonta sekä yhtymien johtajien valinta.
Neuvoston odotetaan taitavasti suunnittelevan, johtavan ja panevan täytäntöön eli toteuttavan yhteisiä asioitamme. Koska luottamushenkilöt kantavat ensisijaisen vastuun palveluasioiden hyvästä johtamisesta, täytyy neuvoston omistautua suuremmille ja vakavammille menettelytapoja, raha-asioita, ryhmäsuhteita, julkisia suhteita ja johtamista käsitteleville kysymyksille.
Luottamushenkilöt ovat eräänlaisia palveluiden johtamisen takuumiehiä ja heidän tulee jakaa toimeenpanotehtäviä alaisuudessaan oleville. Heidän ei siis pidä keskittyä loputtomiin päivittäisiin kysymyksiin, vaan neuvoston täytyy siirtää täytäntöön panevaa toimivaltaansa.
Täytäntöön paneva johtaminen on annettu palveluyhtymille ja yksiköille itselleen, jotka varustetaan omilla toimihenkilöillään ja resursseillaan, mutta liiallista rahan ja määräysvallan keskittämistä on kuitenkin vältettävä.
9. Käsite
Hyvä johtamistaito kaikilla palvelun tasoilla on välttämätön tulevalle toiminnallemme ja turvallisuudellemme. Luottamushenkilöiden on välttämättä otettava vastuu AA:n palvelutoiminnan pääasiallisesta johtamisesta, josta perustajäsenet vastasivat aikanaan.
Hyvä henkilökohtainen johtamistaito on ensisijainen välttämättömyys palvelurakenteen kaikilla tasoilla. Yleispalvelun alueella neuvoston ja sen luottamushenkilöiden on ollut väistämättä korvattava AA:n perustajajäsenet, mikä onkin tärkein rakenteellinen muutoksemme alkuajoista lähtien.
Luottamushenkilöiden on välttämättä vastattava palvelutoiminnan johdosta, mutta kaikilla tasoilla hyvät palvelutoiminnan johtajat ovat elintärkeitä toiminnallemme ja turvallisuudellemme. Jatkuvana tehtävänämme täytyykin olla kyvykkäiden ja toimintaan halukkaiden jäsenten etsiminen. Palvelurakenteen tehtävä on löytää aina oikeat ihmiset moniin palvelutehtäviimme ja siksi tehokkuutemme on riippuvainen aina uusista palvelijoiden sukupolvista. Meidän on tiedettävä mitä erityiskykyjä heiltä vaaditaan ja miten löydämme ja osaamme valita tämän johdon.
Palvelurakenteemme perusta ja koko AA-johtajuuden alkulähde on ryhmän palveluedustaja, joka on korvaamaton linkki ryhmän ja alueen välillä. Yhdessä ryhmäpalveluedustajat muodostavat ryhmien ryhmäomatunnon ja he myös valitsevat aluetoimikunnan jäsenet ja siten myös alueen valtuutetut sekä alueen ehdokkaat luottamushenkilöiksi.
Ryhmäpalveluedustajat ja valtuutetut ovat AA-ryhmien asiamiehiä ja suorana yhdyssiteenä ryhmien ja toveriseuran välillä. Siksi palvelurakenteemme perusta lepää heidän omistautumisensa ja kyvykkyytensä varassa.
10. Käsite
Kaiken palveluvastuun pitäisi olla sovitettu yhteen samansuuruisen palvelutoimivallan kanssa, jonka laajuus on selvästi määritelty.
Ryhmillä on lopullinen vastuu ja ylin arvovalta (käsite 1) ja ne ovat siirtäneet tätä päätäntävaltaa valtuustokokoukselle (käsite 2). Se vastaavasti antaa neuvostolle vallan hoitaa AA:n asioita puolestaan (käsite 3). Neuvostolla on valta alaisiinsa toiminta-aloihin nähden ja se antaa niiden johtajille tarpeellisen päätäntävallan hoitaa näitä palveluyksiköitä. Johtajat jakavat virkailijoille tarpeellisen päätäntävallan hoitaa hallinnollisia tehtäviään ja he jakavat henkilökunnalle ja muille työntekijöille tarpeellisen ratkaisuvallan omissa tärkeissä palvelutehtävissään.
Lopullisen määräysvallan periaate kulkee selvästi läpi koko rakenteen ja kaikkien palveluasioidemme ja toimintojemme täytyy myös päätyä johonkin – lopullisen vastuun ottamista varten. On tärkeää, että jokainen työntekijä tai kukin palvelutyöntekijöiden ryhmä tietää, missä ja kuka lopullinen johtaja on.
Kaiken palveluvastuun pitäisi perustua riittävään palvelutoimivaltaan. Jotta palvelurakenne voi toimia tehokkaasti ja sopusointuisesti, täytyy jokaisella tasolla toiminnalliseen vastuuseen ja velvollisuuksiin liittyä tarpeellinen määrä päätäntävaltaa tehtävien toteuttamiseksi. Kaikilla on oltava yhtäläinen määräysvalta vastuun kanssa. Siksi päätäntävaltaa pitää jakaa ja toimivallan rajojen tulee olla selkeästi määritellyt ja myös kunnolla ymmärretyt.
Sen lisäksi, että palvelumääräysvallan pitäisi olla yhtäläinen palveluvastuun kanssa pitää toimeenpanevan määräysvallan olla aina jakamaton ja kaksipäistä johtamista pitäisi tarkoin välttää.
Jokaisella palvelun tasolla on luotu tarkat määritelmät määräysvallasta ja vastuusta laillisin, perinteisin tai periaatteisiin perustuvin keinoin ja tasot suhteutetaan toisiinsa siten, että tämä periaate voidaan ylläpitää kaikkialla.
Kun siirretty määräysvalta toimii hyvin, siihen ei tarvitse puuttua, mutta meidän on aina oltava varmoja, että on olemassa riittävästi lopullista tai viimeistä määräysvaltaa tarvittavien asioiden korjaamiseksi tai uudelleen järjestämiseksi. Samoin on varmistettava, että kaikilla uskotuilla palvelijoilla on selvästi määritelty ja riittävä määräysvalta päivittäisen työnsä tekemiseksi ja vastuistaan selviytymiseksi. Tämäkin kaikki perustuu taas toiseen perinteeseen, missä ryhmän omatunto on lopullisena määräysvaltana ja uskotulla palvelijalla on riittävästi siirrettyä määräysvaltaa.
11. Käsite
Luottamushenkilöillä tulisi aina olla käytettävissään parhaat mahdolliset toimikunnat, palveluyksiköiden johtajat, toiminnanjohtajat, toimihenkilöt ja neuvonantajat. Kokoonpanosta, pätevyydestä, perehdyttämisestä sekä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee aina huolehtia tosissaan.
Yhdestoista käsite on kuvaus neuvoston ensisijaisista toimikunnista ja palveluyhtymistä sekä yhtymien johtajien, toimeenpanijoiden ja virkailijoiden henkilökohtaisesta asemasta.
Koska palvelurakenteen yhtenä perustana ovat neuvoston toimikunnat ja toimivat palveluyhtymät, neuvoston menestys ei lepää ainoastaan luottamushenkilöiden varassa, vaan on riippuvainen yhtä paljon pätevien johtajien, toimikuntien jäsenten, palvelujohtajien ja henkilökuntien sopusointuisesta yhteenliittymisestä. Heidän tarpeelliset ominaisuutensa ja omistautumisensa tai näiden puute heissä, tulevat joko vahvistamaan tai rikkomaan palvelurakenteemme.
Nämä palvelijat eivät ainoastaan tue luottamushenkilöitä, vaan he sitoutuvat jakamaan johtajuuden heidän kanssaan. He ovat suorassa yhteydessä AA:han ja heidän aikaansaannoksensa ovat pysyvästi näkyvissä, sillä he suorittavat useimmat palveluihin liittyvät tehtävämme.
Toimikunnilla on nimiensä mukaiset hallinnolliset vastuualueet ja vaikka mikään toimikunnista ei ole luonteeltaan täytäntöön paneva, ne voivat kuitenkin tehdä suosituksia palveluyhtymille itselleen ja luottamushenkilöille.
Palvelurakenteen alla on toinen sisäinen rakenne, joka koostuu luottamushenkilötoimikuntien ulkopuolisista jäsenistä, yhtymien johtajista ja toimihenkilöistä sekä palkatusta henkilökunnasta. Hekin tukevat luottamushenkilöiden johtoa ja jakavat johtajuuden heidän kanssaan.
1. Toimeenpanevat henkilöt. Jokaisella palvelulla on oltava tiukka ja pätevä johto, joka kuuluu yhdelle henkilölle, jolla on tukenaan sellaiset apulaiset, kuin hän tarvitsee.
2. Palkatuille työntekijöille tulee maksaa korvausta siten, että korvauksen suuruus on oikeassa suhteessa vastaavien palvelujen ja kykyjen korvaamisperusteisiin liike-elämässä. Halvalla työvoimalla on taipumus olla epävarmaa ja tehotonta ja siksi se käy usein kalliiksi. Se ei ole hyvää liikeasioiden hoitoa eikä myöskään hyvää hengellisyyttä.
3. Palkatut työntekijät kierrättävät tehtäviä kahden vuoden kierrolla. Kunkin palkatun työntekijän edellytetään omaavan yleiset edellytykset tehdä tai oppia tekemään mikä tahansa esiin tuleva tehtävä. Kaikkia virkailijoita koskevat palkanmaksuperusteet ovat samat. Syyt kiertoon ja samapalkkaisuuteen ovat toimistomme toiminnan turvaaminen ja toiminnan jatkuvuus.
4. Toimikunnissa ja johtokunnissa on välttämätöntä antaa avainhenkilöille oikeus äänioikeutettuun edustukseen, sillä täysi osallistuminen ei voi perustua vain äänestämisen oikeuteen. Muut erityistekijät vaikuttavat tavallisesti heidän osallistumisensa laajuuteen ja heidän asemansa tulisi olla mitoitettu heidän vastuunsa määrään, aivan kuten vapaaehtoisilla palvelijoillammekin on.
5. Palkattuja työntekijöitä tulisi kohdella kaikella kunnioituksella kuten vapaaehtoisia palvelijoitakin. Hekin kuuluvat tiimiin ja terve työsuhde perustuu toveruuteen, missä ei kilpailla, vaan kumpikin osapuoli täydentää toistaan. Ei ole kysymys paremmuudesta tai huonommuudesta.
Oikea määräysvalta ja vastuunalainen halukkuus saada työ tehdyksi voivat lyödä kättä keskenään ja ainoastaan vahvana ylläpidetty halukkuus harjoittaa hengellisiä periaatteita kaikissa asioissamme voi taata menestyksen.
12. Käsite
Valtuustokokouksen tulee noudattaa AA-perinteen henkeä pitäen huolta, ettei siitä koskaan tule vaarallisen rikkauden tai vallan tyyssijaa; että riittävät käyttövarat ja vararahasto ovat sen talouden järkevänä periaatteena; ettei se aseta ketään jäsenistään ehdottoman vallan asemaan muihin nähden; että se saavuttaa kaikki tärkeät päätöksensä keskustellen, äänestäen ja mikäli mahdollista, todellisessa yksimielisyydessä; etteivät sen toimenpiteet ole koskaan henkilökohtaisesti rankaisevia eivätkä yllykkeenä julkiseen kiistaan; ettei se koskaan suorita hallinnollisia toimia ja että se palvelemansa yhteisön tavoin pysyy aina demokraattisena ajattelussaan ja toiminnassaan.
Kahdestoista käsite, joka samalla on Valtuuston peruskirjan 12. artikla, sisältää valtuustokokouksen yleiset takeet eli toimintaperustat ja on se hengellinen perusta, millä valtuustokokouksemme työskentelee.
Aikanaan on myös sovittu, että valtuustokokous ei muuta tai parantele perinteitä, eikä peruskirjan 12. artiklassa annettuja takeita muuten kuin kaikkien ryhmien suostumuksella. Käytännössä valtuusto saa siis johtaa ja muokata yleispalveluja, mutta ei milloinkaan määrätä tai hallita AA:n toveriseuraa.
Lisäksi sovittiin niin kuin peruskirjan 12. kohdassa edellytetään, että valtuustokokous sitoutuu toimimaan takeisiin perustuvin menetelmin AA-yhteisön puolesta. Siten valtuustokokous sitoo itsensä AA-yhteisöön niin kuin 12. artiklassa sanotaan.
Takeilla on suuri ja pysyvä merkitys AA:n yleiselle hyvinvoinnille ja olemme luokitelleen ne samanarvoisiksi 12 perinteen kanssa tuntien, että ne ovat yhtä tärkeitä AA-palvelulle kuin perinteet ovat AA:lle kokonaisuudessaan. Takeet osoittavat sen harkinnan ja hengellisyyden laadun, mikä meidän valtuustokokouksellamme tulisi aina olla, mutta samalla ne ilmaisevat ne hengelliset periaatteet, jotka pätevät kaikkiin muihinkin AA-yksiköihin nähden.
Takeet ovat pysyviä sopimuksia, jotka pitävät valtuustokokouksen lujasti kiinni siinä liikkeessä, jota se palvelee. Ne ovat sarja juhlallisia sitoumuksia – vakavia vakuuksia, jotka nimenomaan takaavat sen, että valtuustokokous itse mukautuu 12 perinteeseen ja takeiden muihin kohtiin. Ne takaavat siis, että perinteiden henkeä noudattaen toimitaan takeiden mukaisesti. Ne ovat perinteiden soveltamista valtuustokokouksen toimintaan.
Perinteet rajaavat yleisen perustan, jolla voimme parhaiten johtaa palvelujamme ja ilmaisevat sellaiset perinpohjaisen harkinnan periaatteet ja asenteet, jotka saavat aikaan sopusoinnun. Siksi AA:n perinteet muodostavat yhtenäisyyden ja toiminnan mallin, jota valtuustokokouksen odotetaan esimerkillään osoittavan suurimmassa mahdollisessa määrässä.
Takeet ovat ohjeita huolellisesta harkinnasta ja luovat sellaisen ilmapiirin, missä sopusointu, tehokkuus ja pysyvä hengellinen edistyminen voidaan saavuttaa. Ne ilmaisevat viisauden ennakoida tulevaisuutta menneisyyden oppitunteihin pohjautuen.
On merkillepantavaa, että kaikki takeet ovat tavallaan harkitsevia, maltillisia neuvoja – varotoimenpiteitä henkilökohtaisissa suhteissa, raha-asioissa ja suhteissamme ulkomaailmaan. Meille maltillisuus on toimiva kultainen keskitie, joka kulkee pelon ja piittaamattomuuden välimaastossa. Varovainen harkitsevaisuus käytännössä saa aikaan määrätynlaisen ilmapiirin, ainoan, missä tasapaino, tehokkuus ja jatkuva hengellinen kehittyminen voidaan saavuttaa. Kahdennentoista artiklan takeet ilmentävät sen viisauden, että voimme perustaa tulevaisuutemme suunnittelun eilispäivän kokemuksiin.
1. tae: Valtuustokokouksesta ei koskaan saisi tulla tuhoisan vallan tai rikkauden tyyssijaa. Meillä on kuitenkin oltava jonkin verran rahaa käytettäväksi ja jonkin verran valtaa palvelemiseksi. Seitsemäs perinne suojelee meitä liialta rahalta ja palvelukierto sekä äänestämällä osallistuminen vallan kasaantumiselta. Myös toinen perinne suojaa uskottujen palvelijoiden ylivallalta.
Liian suurista jäsenistön omista avustuksista ei AA:ssa ole pelkoa, eikä testamentteja tai ulkopuolista avustusta oteta vastaan. Valtuutetuilla, jotka ovat suoraan tilivelvollisia ryhmille, on lopullinen rahavirtojen valvontavastuu, joten kukaan ei pääse määräämään rahoista henkilökohtaisesti. Rahaan liittyvä suurin vaikeutemme lieneekin siinä, että ryhmiä informoidaan riittävästi palvelurakenteen yhteisten palvelujemme todellisesta rahantarpeesta.
Vallan kasaantuminen ei myöskään ole uhkana, vaikka annamme riittävästi palveluvaltaa valtuutetuille, luottamushenkilöille ja henkilökunnalle, koska menetelminämme ovat palvelukierto, äänestämällä osallistuminen ja huolellinen valtuuttaminen eli palvelutoimen kuvaaminen. Vaikeus onkin siinä kuinka pitää yllä riittävää ja oikeanlaista määräysvaltaa. Tarvitaan nimittäin välttämättä toisenlaista valtaa ja voimaa: sellaista hengellistä voimaa, jota saadaan todella nöyrien ja epäitsekkäiden palvelijoiden antautumisesta työlleen.
2. tae: Riittävät käyttövarat ja vararahasto tulisi olla järkevänä taloudellisena periaatteena. Koska kahdestoista artikla on keskinäinen sopimus, niin tässä tuodaan esille jäsenistön vastuu ja velvollisuus huolehtia riittävistä taloudellisista edellytyksistä.
Jäsenistön riittävä informoiminen yleensä auttaa avustusten riittävään saantiin. Tämä ei kuitenkaan poista harkitsevan talouspolitiikan periaatetta. AA:n järkevä taloudenpito nähdään juuri vararahastossa, joka tasaa avustusten tilapäistä vajetta.
Palvelu edellyttää pieniä kustannuksia, jotka me kykenemme ja haluamme maksaa. Tässä yhteydessä meidän pitäisikin tarkistaa asenteemme rahaan sekä rahan ja palveluponnistelujen suhteeseen.
Usein ajan ja rahan uhraus ei ole missään suhteessa toimissamme. Uhraamme loputtomasti aikaamme oman kasvumme lisäksi tulokkaaseen ja ryhmien, alueiden ja koko AA:n hyvinvointiin. Emmekä pidä sitä mitenkään kummallisena uhrauksena. Mutta käteisen antaminen, varsinkin ryhmän ulkopuoliseen palveluun, on monille meistä hieman vaikeaa. Se ei tunnu edes kovin konkreettiselta. Kun pudotamme rahan hattuun, ei synny samaa tehokasta vaikutusta kuin puhuessamme tuntikausia tulokkaalle.
AA:n todellisen rahantarpeen tiedostaminen on ratkaisu ja siksi oikeanlainen tiedottaminen on tärkeää. Jäsenet haluavat tietää mitä heidän eurollaan saadaan aikaan ohjattaessa alkoholisteja AA:han ja pidettäessä yllä yhtenäisyyttämme ja tehokkuuttamme.
3. tae: Ketään valtuustokokouksen jäsentä ei tule koskaan asettaa ehdottomaan arvovalta-asemaan muihin jäseniin nähden. Tämä periaate on vahva suoja määrittelemättömän arvovallan syntymistä vastaan millään valtuustorakenteen tasolla.
Sopuisa valtuustokokouksen asioiden käsittely perustuu tähän periaatteeseen, joka on jo esitetty neljännessä käsitteessä, missä osallistumisen oikeus takaa äänestysoikeuden tarkoituksenmukaisessa suhteessa kunkin kannettavaan vastuuseen. Tämä tae on vielä paljon laajempi ja yleisempi luonteeltaan, sillä se todellakin tarkoittaa, ettemme hyväksy minkäänlaista inhimillistä käskyvaltaa. Se on näissä toimintaperiaatteissa siksi, ettei valtuustokokous yksin voi poistaa tätä käytäntöä. Tämä tae ilmaisee syvää ja rakastavaa kunnioitusta jäsenten hengelliselle vapaudelle. Eikä meidän pitäisi vähempään tyytyäkään.
4. tae: Pyrkimys kaikkiin tärkeisiin ja merkityksellisiin ratkaisuihin keskustellen ja pääpiirteisen yksimielisyyden vallitessa on turva kaikkea enemmistön kiireistä, hätiköityä ja toiset tahtoonsa pakottavaa määräysvaltaa vastaan.
Samalla kun se valvoo enemmistön määräysvaltaa, se ottaa huomioon vähemmistöjen, vaikka pientenkin, oikeudet ja niissä usein esiintyvän viisauden. Se takaa, että kaikki tärkeät asiat käsitellään perinpohjaisesti, keskustellen, aikaa käyttäen ja sellaisia keskusteluja jatketaan, kunnes todella huomattava enemmistö voi tukea jokaista tärkeää päätöstä. Näin valtuustokokouksen ääni puhuu sellaisella arvovallalla ja luottamuksella, mitä pelkkä enemmistö ei koskaan voisi sille antaa.
Valtuustokokouksen äänellä on todellista arvovaltaa ja mahdolliset oppositioon jääneet ovat tyytyväisiä heidän asiansa saatua osakseen täyden ja rehellisen kuuntelun. Ei ole voittajia tai häviäjiä eikä yksimielisten päätösten jälkeen myöskään synny jälkisyyttelyjä. Jos päätös kuitenkin on huono, niin yhdessä me senkin teimme parhaamme yrittäen.
Vaikka pääpiirteisen yksimielisyyden henki on tärkeä, voimme joskus tosin joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja tärkeissä asioissa. Silloin emme voi antaa pienen vähemmistön estää tärkeää päätöstä käyttämällä oikeuttaan väärin.
5. tae: Mikään valtuustokokouksen toimenpide älköön koskaan kohdistuko henkilöön rankaisevasti tai yllykkeeksi julkiseen kiistaan.
Meidän ei tarvitse rangaista ketään henkilöä eikä AA:lla ole mitään tarvetta riidellä kenenkään kanssa mistään. Johdettua rangaistusjärjestelmää ei tarvita AA:ssa, sillä jos emme seuraa terveitä hengellisiä periaatteita, alkoholi pistää meidät matalaksi.
Rankaisutoimista olisi seurauksena vain loukkaantumista ja ristiriitaa. Samasta syystä emme myöskään mene mukaan julkiseen kiistaan – emme edes itsepuolustukseksi. Meillä ei ole tarvetta riidellä kenenkään kanssa – eikä mistään syystä.
AA:n tulevaisuuden sopusointu, turvallisuus ja tehokkuus lepäävät läpikotaisin vihamielisyydestä vapaan ja rauhanomaisen asenteen ylläpitämisen pohjalla kaikissa julkisissa suhteissamme. Ei ole mitään syytä tuhota yhtenäisyyttämme ja hyvää mainettamme riitelyllä. AA voi helposti olla rauhassa maailman kanssa.
Koska valtuustokokous edustaa meitä kaikkia olemme erityisesti vastuussa näiden asenteiden parhaasta mahdollisesta noudattamisesta ja valtuustokokouksen on tehtävä vielä enemmän kuin vain edustettava näitä periaatteita: Sen on usein sovellettava niitä erityistilanteissa – ja joskus suojaavissa toimissa, kuten perinteiden rikkomuksissa. Toimet eivät kuitenkaan saa olla rankaisevia tai vihamielisiä kiistelyjä julkisella tasolla.
6. tae: Vaikka valtuustokokous saa toimia AA:n palvelemiseksi, sen ei koskaan tule suorittaa hallinnollisia toimenpiteitä ja että palvelemansa AA:n toveriseuran tavoin sekin aina pysyy demokraattisena ajattelussa ja toiminnassa. Me arvostamme vapauttamme niin korkealle, ettemme voi käsittää, että sitä pitäisi rajoittaa ja siksi me velvoitamme valtuustokokouksen pidättäytymään kaikista määräilevistä hallintotoimenpiteistä, jotka voisivat jollain tavoin rajoittaa AA:n vapautta Jumalan alaisuudessa.
Edellä kuvatuissa käsitteissä on kiinnitetty suuri huomio siihen miten perinteet antavat epätavallisen suuria vapauksia jäsenille, mutta me tiedämme, että meidän on henkilökohtaisesti ollut valittava mukautuminen 12 askeleeseen ja 12 perinteeseen, ettemme olisi kohdanneet hajaantumista ja kuolemaa sekä yksilöinä että ryhminä.
Ja koska annamme hyvin korkean arvon suurille vapauksillemme, emmekä voi kuvitella, että niitä pitäisi rajoittaa, me tässä erityisesti edellytämme, että valtuustokokous pidättäytyy mistä tahansa ja kaikista arvovaltaan perustuvista hallitsemisen toimista, mitkä voisivat millään tavalla vähentää hitustakaan AA:n vapaudesta Jumalan suojeluksessa.
Näiden vapauksien ylläpitäminen valtuustokokouksessa on suuri ja käytännöllinen takuu siitä, että valtuustokokous itse pysyy aina demokraattisena toiminnassa ja hengessä. Sen tähden edellytämme, että valtuustokokouksemme yrittää aina toimia molemminpuolisen kunnioituksen ja rakkauden hengessä – yksittäinen jäsen toinen toistaan kohtaan.
Tämä tarkoittaa, että molemminpuolisen luottamuksen pitäisi vallita; ei rangaistuksia perinteiden rikkomisista; ei pääsymaksuja tai jäsenmaksuja – vain vapaaehtoisia avustuksia; ei erottamista AA:sta – jäsenyyden on oltava yksilön oma valinta; kukin ryhmä on itsenäinen omissa asioissaan ja mikä tahansa alkoholistien ryhmä, mikä on kokoontunut yhteen raittiuden merkeissä, voi kutsua itseään AA-ryhmäksi edellyttäen, että ryhmänä sillä ei ole mitään muuta tarkoitusta tai liittoutumista jonkin muun asian kanssa; ettei mitään toimintaa pitäisi suorittaa vihassa, kiireessä tai hätiköiden; että kiinnitetään huomiota kaikkien vähemmistöjen kunnioittamiseen ja suojelemiseen, ettei minkään toimen pitäisi koskaan olla henkilökohtaisesti rankaiseva, että milloin vain mahdollista tärkeät toimet tehdään pääpiirteisessä yksimielisyydessä; että valtuustokokouksemme on aina oleva harkitusti vartiossa tyranneja vastan, suuria ja pieniä, havaittiinpa nämä enemmistössä tai vähemmistössä.
Näiden lukuisten asenteiden ja käytäntöjen summa on näkemyksemme mukaan demokratian oleellisin sisältö – ajatuksessa ja toiminnassa.
Käsitteiden tarkistuslista
Nämä käsitteitä koskevat keskustelujen aiheet ovat alkujaan lähtöisin ryhmistä ja palveluneuvoston toimikunnat ovat kehitelleet niitä edelleen koko toveriseuran yhteiseen käyttöön. Vaikka tarkistuslista on tarkoitettu lähinnä keskustelun avaukseksi ryhmissä, piireissä tai alueilla, saattavat yksittäiset jäsenetkin havaita sen hyödylliseksi. Listaa voi käyttää muiden AA-palvelua käsittelevien tekstien rinnalla tai keskustella näistä kohdista palvelukummin kanssa sekä verrata niitä omiin palvelukokemuksiinsa.
1. Käsite
AA:n palvelutoiminnan lopullisen vastuun ja ylimmän arvovallan tulisi aina olla koko toveriseuramme yhteisen omantunnon varassa.
• Onko ryhmällämme ryhmäpalveluedustaja (Repe)? Onko kotiryhmämme mielestämme osa koko AA:ta ja heijastavatko ryhmämme päätökset ja toimet sitä?
• Pidämmekö säännöllisesti ryhmäomatuntokokouksia rohkaisten kaikkia osallistumaan? Välitämmekö tämän ryhmäomantunnon piirille, alueelle tai paikallisten ryhmien yhteiseen kokoukseen?
• Toimiiko AA:n yhteinen omatunto omassa kotiryhmässäni? Entä alueellamme?
• Mihin kohtaan ylösalaisin olevaa palvelurakennekolmiota sijoitumme?
• Olemmeko valmiit mihin tahansa varmistaaksemme, että palvelumme demokratia toimii kaikissa olosuhteissa?
2. Käsite
AA:n valtuustokokouksesta on tullut lähes kaikissa palvelutoimintaa koskevissa käytännön kysymyksissä seuramme toimiva ääni ja tehokas omatunto.
• Ymmärrämmekö AA:n valtuustokokouksen syntyhistorian?
• Mikä on valtuustokokouksen toimintasuositus? Raportoiko kotiryhmämme Repe tai alueen valtuutettu ryhmällemme valtuustokokouksen pääkohdista ja valtuustokokouksen toimintasuosituksista?
• Vastaako ryhmämme seitsemännen perinteen velvollisuuksistaan laajemmassakin merkityksessä?
3. Käsite
Tehokkaan johtamisen varmistamiseksi meidän tulisi antaa kaikilIe AA:n toimielimille: valtuustokokoukselle, palveluneuvostolle ja sen palveluelimille, henkilökunnalle, toimikunnille ja toimeenpanijoille perinteinen ”päättämisen oikeus”.
• Ymmärrämmekö mitä tarkoitetaan ”Päättämisen oikeudella”? Takaammeko sen kaikilla palvelun tasoilla vai annammeko ohjeita?
• Luotammeko uskottuihin palvelijoihimme – Repeen, piiri- ja aluekokouksen edustajiin sekä itse valtuustokokoukseen?
4. Käsite
Meidän tulisi kaikilla vastuutasoilla säilyttää perinteinen ”osallistumisen oikeus” antamalla kullekin äänestysoikeus, joka on tarkoituksenmukaisessa suhteessa hänen vastuuseensa.
• Ymmärrämmekö ”Osallistumisen oikeuden” perustana olevat hengelliset periaatteet?
• Mitä tarkoitetaan sanonnalla ”tarkoituksenmukaisessa suhteessa”? Ymmärrämmekö milloin palkatun henkilöstön on asianmukaista äänestää valtuustokokouksessa tai paikallisessa palvelurakenteessamme?
• Oletammeko, että koska olemme AA:n jäseniä, meidän pitäisi saada äänestää missä tahansa ryhmässä, vaikka emme edes olisi sen ryhmän toimivia jäseniä?
5. Käsite Kautta koko palvelurakenteemme tulisi vallita perinteinen ”vetoamisen oikeus”, jotta vähemmistön mielipide tulee kuulluksi ja henkilökohtaiset valituksen aiheet otetaan tarkasti huomioon.
• Rohkaisemmeko kuuntelemaan vähemmistön mielipidettä, ”Vetoamisen oikeutta”, kotiryhmässämme, piirikokouksissa, aluetoimikunnissa ja valtuustokokouksessa?
• Miten meidän ryhmässämme käsitetään ”huomattava enemmistö”?
• Onko meidän ryhmällämme kokemusta ”enemmistön tai vähemmistön tyranniasta”?
• Ymmärtääkö ryhmämme sen tärkeyden, että kaikki näkökannat kuunnellaan ennen päätöksen tekemistä?
6. Käsite
Valtuustokokous myöntää, että pääasiallinen aloitteen tekeminen ja toimeenpanovastuu useimmissa palvelua koskevissa asioissa tulisi olla valtuustokokouksen luottamushenkilöillä heidän toimiessaan palveluneuvostona.
• Tiedämmekö miten Palveluneuvoston A- ja B-luottamushenkilöt palvelevat AA:ta? Tiedämmekö miten muut uskotut palvelijamme palvelevat AA:ta?
• Onko sanonta ”pääasiallinen aloitteen tekeminen ja toimeenpanovastuu” meille selvä? Voimmeko nähdä suoran linkin kotiryhmäämme?
7. Käsite
Palveluneuvoston perustamiskirja ja ohjesääntö ovat laillisia asiakirjoja, jotka valtuuttavat luottamushenkilöt johtamaan ja hoitamaan palvelutoiminnan asioita. Valtuuston peruskirja ei ole laillinen asiakirja; se luottaa perinteen voimaan ja sen lopullinen tehokkuus AA:n rahakukkaron valtaan.
• Käytämmekö vastuullisesti “rahakukkaron voimaa”?
• Käsitämmekö, että valtuustokokouksen käyttämä valta ja sen hengellinen voima ovat lähes aina ylivoimaisia neuvoston lailliseen voimaan nähden?
8. Käsite
Luottamushenkilöt ovat toimintatapojen ja rahoituksen pääasiallisia yleissuunnittelijoita ja yleishallinnosta vastaavia. He valvovat erillisiksi rekisteröityjen ja pysyvästi toimivien palveluyksiköiden toimintaa valitsemalla niiden kaikki johtajat.
• Ymmärrämmekö palveluyhteisön (Bill W:n ystävät ry) ja Palveluneuvoston välisen suhteen?
• Miten like-elämän termi ”valvominen” sopii luottamushenkilöiden ja palveluyhteisön väliseen suhteeseen?
• Tuleeko ryhmääni Palveluneuvoston tiedotuslehti Box 108? Entä Selvä-lehti? Tuleeko minulle?
9. Käsite
Hyvä johtamistaito kaikilla palvelun tasoilla on välttämätön tulevalle toiminnallemme ja turvallisuudellemme. Luottamushenkilöiden on välttämättä otettava vastuu AA:n palvelutoiminnan pääasiallisesta johtamisesta, josta perustajäsenet vastasivat aikanaan.
• Keskustelemmeko siitä, miten voisimme parhaiten vahvistaa tulevien uskottujen palvelijoidemme luonnetta ja johtajuutta?
• Tunnistammeko ryhmäpalvelijoiden tarpeen? Mikä on valintaperusteemme? Annammeko tehtävän joskus jollekin, ”koska se olisi hyväksi hänelle”?
• Olenko hyvä esimerkki johtajuudesta?
10. Käsite
Kaiken palveluvastuun pitäisi olla sovitettu yhteen samansuuruisen palvelutoimivallan kanssa, jonka laajuus on selvästi määritelty.
• Ymmärrämmekö palveluedustajien, piiriedustajien ja aluevaltuutettujen ”toimivallan” ja ”vastuun” suhteessa heidän ryhmäomantuntonsa päätöksiin?
• Miksi toimivallan delegoiminen on niin tärkeää AA:n yleiselle tehokkuudelle? Käytämmekö tätä käsitettä määrittämään ”toimivallan” laajuuden?
11. Käsite
Luottamushenkilöillä tulisi aina olla käytettävissään parhaat mahdolliset toimikunnat, palveluyksiköiden johtajat, toiminnanjohtajat, toimihenkilöt ja neuvonantajat. Kokoonpanosta, pätevyydestä, perehdyttämisestä sekä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee aina huolehtia tosissaan.
• Ymmärrämmekö kuinka toimikuntien kutsuttujen jäsenten tehtävät auttavat palvelemaan ja vahvistamaan toimikuntajärjestelmää
• Miten rohkaisemme erityisiä palkattuja työntekijöitämme harjoittamaan perineistä ”osallistumisen oikeuttaan”?
• Toteutammeko palvelukiertoa kaikissa palvelutehtävissämme?
12. Käsite
Valtuustokokouksen tulee noudattaa AA-perinteen henkeä pitäen huolta, ettei siitä koskaan tule vaarallisen rikkauden tai vallan tyyssijaa; että riittävät käyttövarat ja vararahasto ovat sen talouden järkevänä periaatteena; ettei se aseta ketään jäsenistään ehdottoman vallan asemaan muihin nähden; että se saavuttaa kaikki tärkeät päätöksensä keskustellen, äänestäen ja mikäli mahdollista, todellisessa yksimielisyydessä; etteivät sen toimenpiteet ole koskaan henkilökohtaisesti rankaisevia eivätkä yllykkeenä julkiseen kiistaan; ettei se koskaan suorita hallinnollisia toimia ja että se palvelemansa yhteisön tavoin pysyy aina demokraattisena ajattelussaan ja toiminnassaan.
• Miten suojaudumme, ettei meistä tule ”vaarallisen rikkauden tai vallan tyyssijaa”?
• Miten käytämme järkevästi seitsemännen perinteen ja kirjallisuusmyynnin tuloja?
• Varmistammeko kaikkien AA:n jäsenten hengellisen vapauden niin, ettemme aseta ketään jäsentä ehdottomaan auktoriteettiasemaan muihin nähden?
• Pyrimmekö saavuttamaan tärkeät päätökset keskustelemalla perinpohjaisesti, äänestämällä ja olemalla täydellisen yksimielisiä silloin kun se on mahdollista?
• Olemmeko koskaan, AA:n perinteiden vartijoina, oikeutettuja rankaisemaan henkilökohtaisesti?
• Varommeko ottamasta kantaa julkisiin kiistoihin?
• Yritämmekö aina kohdella toisiamme molemminpuolisella kunnioituksella ja rakkaudella?
