AA ja kirkot
Alkoholismi on vakava sairaus. Sen aiheuttamista ongelmista joutuvat kärsimään sekä alkoholistit itse että heidän perheensä, sukunsa, naapurinsa ja työyhteisönsä. Sairauden hoidossa on syytä käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja, jotta kärsimyksen kierre voitaisiin katkaista. AA on eräs koettu tie pysyä raittiina yksi päivä kerrallaan.
AA ei halua sitoutua mihinkään yhteiskunnalliseen järjestelmään, ei uskontoon eikä järjestöön. Se tahtoo säilyttää ehdottoman riippumattomuutensa sekä henkisesti että taloudellisesti.
AA ei ole uskonnollinen yhteisö. Silti sen pohja on vahvasti hengellinen. AA:n suhde kirkkoihin ja seurakuntiin on myönteinen. Eräät AA-ryhmät toimivat seurakunnallisissa tiloissa. Tämä yhteistyö on arvokasta ja tärkeää. Se palvelee omalta osaltaan myös seurakuntien diakoniaa ja raittiustyötä.
Minun mielestäni kirkkojen ja muiden yhteisöjen kannattaa antaa vahva tukensa AA:n toiminnalle, vaikka AA ei periaatteittensa vuoksi voi eikä halua sitoutua mihinkään kirkkoon tai uskontoon. Yksilönä jokainen AA:n jäsen voi valita oman hengellisen taustatukensa, mutta usko tai uskonto ei saa aiheuttaa toveripiirin sisäisiä ristiriitoja tai jakautumista.
Tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta – ajatuksia AA:n hengellisyydestä
Jorma Silander, lääninrovasti
Punkaharju
Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tyyneysrukous on tuttu jokaiselle AA:laiselle. Se kuuluu luonnollisena osana lähes kaikkiin AA:n tapahtumaan ja tilaisuuteen. Tyyneysrukous on eheyttävä ja rohkaiseva. Se auttaa elämään kutakin päivää juuri sellaisena kuin se tulee kohdalle.
Olen ollut joitakin vuosia mukana AA:n toiminnassa ns. A-jäsenenä eli ystävänä. Olen saattanut tarkastella toimintaa eri näkökulmasta kuin useimmat muut AA:n piirissä toimivat. Olen löytänyt AA:sta yhteisön, jossa vilpittömästi ja kaikin käytettävissä olevin keinoin pyritään tukemaan raittiina pysymistä yhden päivän kerrallaan. Olen tavannut suuren joukon huumorintajuisia ja valloittavia persoonia, joiden elämä on eheytynyt yhteisön ohjelman sekä jäsenten avulla ja tuella. Vain vaikean sairauden itse läpi käynyt ja sen kanssa elävä osaa ymmärtää ja auttaa kohtalotoveriaan.
Selviytyäkseen elämän monien haasteiden ja ongelmien keskellä, ihminen tarvitsee kestävän arvopohjan. Elämä ei kestä vain inhimillisten ja rajallisten rakenteiden tai turvaverkkojen varassa, koska ne ovat aina vaarassa romahtaa tai menettää merkityksensä. Tarvitaan jotain kestävää, pysyvää ja ikuista. Tämä on oivallettu AA:ssa. Niinpä se on vahvasti hengellinen yhteisö, jossa luotetaan ”Korkeampaan voimaan”. On nähty, että oma apu alkoholiongelman hoidossa ei riitä. Muutoksen täytyy toki alkaa yksilöstä itsestään, oman avuttomuuden ja voimattomuuden myöntämisestä. Vasta sen jälkeen voi alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen. Tämän toteuttamiseen tarvitaan sekä ammattiauttajien että vertaisryhmän tukea. Mutta tarvitaan myös vahvaa henkistä ja hengellistä perustaa. Hengellisen kautta avautuvat näköalat inhimillisestä ja rajallisesta ikuiseen ja pysyvään. Tämä tarve on AA:ssa oivallettu.
Alkoholismi on sairaus, jonka hoitamisessa on syytä käyttää kaikkia mahdollisia apuvälineitä ja keinoja: lääketieteellisiä, lääkinnällisiä, henkisiä ja hengellisiä. Yhteisön apu ja tuki on mitä merkittävin. Väkisin ketään ei voi auttaa niin, että tulokset voisivat olla kestäviä. Oma – vaikka heikkokin – halu selviytyä alkoholismin kanssa, on aina eheytymisen välttämätön lähtökohta.
Menneisyyden painolasti musertaa helposti alleen. Syyllisyys teoista ja tekemättä jättämisistä johtaa epätoivoon ja umpikujaan. Juuri siksi menneisyyden kanssa pitää jotenkin tulla toimeen. Sitä ei tietenkään voi muuttaa eikä sinne menneeseen kannata juuttua.
Tyyneysrukouksen sanoman sisäistäminen ohjaa elämään tätä päivää. Menneisyyden virheitä voi toki korjata, mutta sitä itseään ei voi muuttaa. On hyödytöntä jäädä surkuttelemaan sitä, mille ei mitään mahda. Tulevaisuus sen sijaan on avoin ja siihen voi vaikuttaa. Siksi kannattaa keskittää voimansa tulevaan. Monta kertaa joutuu rakentamaan elämää uudelleen kuin raunioille. Ne rauniot jäävät olemaan, mutta niiden päälle saa hyvinkin hyvän elämän rakennuksen. On täysin turha voivotella, miksi teki sitä tai jätti tekemättä tätä. Tärkeämpää on tuoda läheisten ja omaan elämään hyviä asioita juuri tänään ja juuri nyt. On hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa. Elää kun voi vain eteenpäin, ei taaksepäin
AA:n pohjavireenä on vahva hengellisyys. Se perustuu siihen oivallukseen, että suohon vajonnut ei voi nostaa itseään ylös. Tarvitaan ulkopuolinen voima ja apu. Luottamus Jumalaan sellaisena kuin itse kukin hänet ymmärtää, antaa elämälle jäntevyyden, pohjan ja toivon.
AA:n vahvuus on se, että ihminen ymmärretään ja häntä tuetaan ruumiillis-henkisenä kokonaisuutena. Siinä, että on sovinnon ja anteeksisaamisen mahdollisuus. Se on silloinkin kun ei voi edes enää kohdata niitä ihmisiä, joiden elämään on alkoholistina tuonut sekä taloudellista että henkistä ahdinkoa, pelkoa, hätää ja häpeää.
AA ei voi auttaa kaikkia alkoholisteja, mutta sen piiristä moni on löytänyt ja voi edelleen löytää tien raittiina pysymiseen yhden päivän kerrallaan. Siksi pidän AA:ta toivon yhteisönä, jossa tahdotaan hyväksyä mennyt ja eletään rohkeasti tätä päivää ”Korkeampaan voimaan” turvautuen.
AA – toivon yhteisö
Muistan omasta lapsuudestani, että koulussa oli vuosittain raittiuskilpakirjoituksia. Epäilemättä niiden tarkoituksena oli kasvattaa sukupolveani raittiiseen elämäntapaan. Toisin on valitettavasti tainnut käydä. Tilastojen mukaan alkoholin käyttö on viisinkertaistunut Suomessa viiden vuosikymmenen aikana.
Näitä tilastojen kasvavia lukuja on kauhisteltu, mutta myös vähätelty. Ylenmääräinen käyttöhän kohdistuu erityisesti pienehköön vähemmistöön. Eli eräät juovat erittäin paljon toistenkin ”puolesta”. Kuitenkin alkoholin liikakäytöstä on tulossa – ja on jo tullut – vakava ongelma koko yhteiskunnalle. Taloudelliset vaikutukset ovat laskettavissa ja mitattavissa. Sairaudet ja kuolemat ovat tilastoitavissa. Sen sijaan inhimillisen kärsimyksen määrää tuskin kukaan osaa edes aavistaa. Se kohdistuu perheenjäseniin, puolisoihin, lapsiin, vanhempiin ja muihinkin lähipiirissä eläviin. Pelko, väkivalta ja häpeä ovat monissa kodeissa alituisesti läsnä. Alkoholistin lupaukset juomisen loppumisesta huomenna, ovat tuttu asia niin perheissä kuin ammattiauttajien parissa. Sitä huomista vain ei tahdo koskaan tulla.
Alkoholisairauden hoitoon löytyy monenlaisia apua ja lukematon joukko niin yhteiskunnan kuin kolmannen sektorin auttajia. Kaikilla lienee jokseenkin sama tavoite: auttaa alkoholisoitunutta elämään sairautensa kanssa niin, että siitä ei aiheudu ongelmia hänelle itselleen tai hänen lähipiirilleen.
Olen ollut yli kymmenen vuotta mukana anonyymeissa alkoholisteissa eli AA:ssa niin sanottuna ei-alkoholistijäsenenä. Olen saanut tutustua suureen joukkoon naisia ja miehiä, jotka tahtovat olla juomatta aina yhden päivän kerrallaan. Sehän on AA:n perusajatus, että alkoholisti on aina alkoholisti. Sairaus säilyy elämän loppuun saakka, mutta juomatta voi silti olla. Niinpä joukossa on monia, jotka ovat olleet ilman alkoholia vuosia, jopa vuosikymmeniä. Lähtökohtana on aina oma tahto olla juomatta. Ketään ei tähän pakoteta, mutta rohkaistaan kyllä. Jokaisella tulokkaalla on oma tukihenkilönsä, johon voi olla yhteydessä ja joka antaa kaiken apunsa raittiuden ylläpitämiseen. Sen sijaan – kuten sanottu – väkisin ketään ei pidetä mukana. Yhteiset kokoontumiset rohkaisevat ottamaan vastuuta sekä itsestä, toisista yhteisön jäsenistä että vielä alkoholiongelmasta kärsivistä.
AA:n piirissä on saavutettu erittäin hyviä tuloksia raittiina pysymisessä. Se johtuu monista tekijöistä, kuten selkeästä ja tavoitteellisesta elämän eheyttämisestä. Tähän kuuluvat ns. kaksitoista askelta, jotka pohjautuvat jo liikkeen alkuaikojen jäsenten kokemuksiin.
Toinen askel kuuluu näin: Korkeamman voiman saa jokainen ymmärtää omalla tavallaan, mutta hengellinen perusta on tärkeä osa raittiina pysymisessä. Eräät AA:laiset ovat mukana eri kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa, toiset ovat täysin niiden ulkopuolella. Tässä suhteessa vallitsee täysi vapaus. Tärkein asia on oma raittius ja niiden auttaminen, jotka siihen tahtovat pyrkiä.
Järjestön nimen mukaisesti AA:n jäsenet eivät tule julkisuuteen omalla nimellään. Anonymiteetti tahtoo suojella heitä ja heidän läheisiään. Perinteidensä mukaan AA ei ota vastaan miltään taholta avustuksia tai muuta taloudellista tukea. Kaikki kulut hoidetaan omassa piirissä. Nämä kaksi seikkaa tekevät AA:sta täysin riippumattoman ja omilla periaatteillaan sekä ehdoillaan toimivan.
Alkoholiongelmaan puututtaessa tulee käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja. AA ei tietenkään voi auttaa kaikkia alkoholisteja, mutta sen piiristä moni on löytänyt ja löytää edelleen mahdollisuuden raittiina pysymiseen juuri yhden päivän kerrallaan. Siksi pidän AA:ta toivon yhteisönä, jossa tahdotaan hyväksyä mennyt, eletään iloisesti ja rohkeasti tätä päivää turvautuen ”Korkeampaan voimaan” sekä ollaan kiinteässä yhteydessä toisiin AA:n jäseniin.
Jorma Silander, rovasti, Savonlinna
